Elämää lakkoilevassa Nepalissa

Elämme Nepalissa poliittisesti mielenkiintoista aikaa. Maan väliaikainen perustuslaki on voimassa enää tulevaan lauantaihin ja tähän mennessä on tarkoitus luoda ihan oikea pysyvä perustuslaki.

Käännetään katseita hieman historiaan. Mutta vain hieman, koska maan historian ymmärtäminen vaatisi pitkää ja syvällistä perehtymistä ja saattaisi silti olla suhteellisen vaativa tehtävä. Niin monisäikeinen on historia.

Hieman tietoa tarvitsemme kuitenkin. Marraskuussa 2006 solmittiin Nepalin hallituksen ja Maolaisten välillä historiallinen rauhansopimus. Sopimus päätti 10 vuotta jatkuneen sisällissodan, jonka aikana virallisesti kuoli 13 000 ihmistä. Jo tätä ennen huhtikuussa 2006 demokratiaa kannattava kansa kokoontui Kathmandun kaduille vaatimaan kuninkaan väistymistä ja valtaoikeuksien rajoittamista. Kansanliikkeen seurauksena Nepalin viimeinen kuningas, kuningas Gyandra, myöntyi ensin valtaoikeuksien kaventamiseen ja myöhemmin vuonna 2008 astumaan kokonaan syrjään. Entisestä hindukuningaskunnasta tuli maallinen valtio ja 240-vuotinen monarkia päättyi.

Vuonna 2008 järjestetyin vaalein valittiin perustuslakia säätävä kansalliskokous. Kokouksen tehtävänä oli uuden perustuslain rakentaminen. Ensimmäinen takaraja uudelle perustulaille oli toukokuussa 2010. Ehdotus ei valmistunut. Silloinen pääministeri joutui väistymään ja kansalliskokous sai lisäaikaa yhden vuoden. Tulevaan lauantaihin 28. toukokuuta 2011 asti. Lisäajan myöntämisen jälkeen on mm. järjestetty kuudettoista pääministerivaalit ja valittu iso joukko muita ministereitä. Kuka muutamaksi päiväksi, kuka vähän pidemmäksi aikaa. Osa ministereistä muuten vannoo partiovalan, joten valatilaisuuksiakin on ollut toimistollamme viime aikoina useita. Itse en vielä ole päässyt osallistumaan, mutta eiköhän sekin hetki koita.

Tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä että laki valmistuisi. Todennäköisin vaihtoehto tuntuu olevan uuden lisäajan myöntäminen. Todennäköisestä jatkoajasta huolimatta haluavat eri puolueet tuoda ennen määräaikaa oman mielipiteensä lakkoilemalla esiin. On istumalakkoja, yleislakkoja, alueellisia lakkoja ja soihtukulkueita. Ja tietysti myös vastalakkoja moottoripyöräkokoontumisineen.

Tällä viikolla julistettuja lakkoja, bandhoja, on ollut jo maanantaille ja tiistaille, keskiviikkona on välipäivä, torstain lakko ilmeisesti on peruttu, mutta perjantaina ja lauantaina näyttäisimme jälleen lakkoilevan. Lähetystö pitää meitä hyvin ajan tasalla ja sähköpostiin onkin tipahdellut lakkotiedotteita useamman kerran päivässä. Kiitos niistä. 

Lakot ovat oikeastaan aika mielenkiintoisia.

Niiden tiukkuudesta on vaikea mennä sanomaan. Perinteisesti kauppojen tulee olla suljettuina, julkisen ja yksityisen liikenteen pysähdyksissä. Edes fillareilla ei saisi ajaa. Kävellen liikkuminen sen sijaan on sallittua ja toimistot ovatkin siksi usein auki.

Töihin kävely on bandhan aikaan oikeastaan ihan mukavaa. Liikenteen ja saasteen määrä putoavat murto-osaan normaalista. Tosin paikalliset lehmät tuntuvat jotenkin hämääntyvän liikenteen vähyydestä ja tukkivan teitä vielä normaalia tehokkaammin. Minua aina jännittää näiden otusten ohittaminen.

Mutta eivät nämä nykyiset lakot ole muutenkaan olleet kovin tiukkoja. Sivukujien kaupat ovat lähes poikkeuksetta auki ja isommatkin liikkeet saattavat pitää ovensa avoinna. Vain julkisivujen kaihtimet on laskettu alas. Isompi lähikauppakin näytti ulospäin kovasti suljetulta, mutta nurkan takana olevasta päätyovesta kuljettiin sujuvasti. Paikalliset sanovat, että lakkoihin on kyllästytty. Vain maolaisten kutsumien lakkojen pitäisi olla tiukkoja. Saa nähdä.

Tottahan on sekin, ettei tavallisen nepalilaisen kauppiaan oloa lakkoilu helpota ja turismin joutuminen hankaluuksiin voisi jo olla kohtalokasta. 

Nyt perustuslakia on rakennettu kohta neljä vuotta. Asiaa paremmin tuntevat sanovat, että yhteen lykkäykseen oltaneen vielä valmiita, mutta sen jälkeen vaaditaan jo tuloksia.

Jännityksellä odotamme mitä lauantai tuo tullessaan. Siis uusien lakkojen lisäksi.