Monsuuni vaikuttaa moneen

Monsuunikausi Nepalissa on alkanut. Saamme päivittäin erilaisia sadekuuroja. Rajuimmat kestävät vain parikymmentä minuuttia, maltillisemmat saattavat ropista koko päivän. Sateen jälkeen onneksi aina paistaa aurinko ja Kathmandun ilma on hetken vähän puhtaampi. Hyvällä tuurilla näemme viereiset vuoret.

 20 minuutin sadekuuro

Sade vaikuttaa kaikkeen. Jalkaan pitää nyt valita sellaiset kengät, joilla voi tarvittaessa kahlata katupölyn ja öljyn tummaksi värjäämässä vedessä. On parasta, jos kenkien kastuminen ei haittaa. Kosteassa ilmassa kengät eivät helposti kuivu. Sandaalit on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jalat on syytä pestä usein.

Koska käveleminen ei kadulla aina ole mukavaa, nostavat taksit hintojaan. Jo suhteellisen hyviksi kehittyneistä taksien hintaneuvottelutaidoista huolimatta jouduin eilen maksamaan 50 rupiaa (0,50 eur) ylimääräistä mennen tullen kun käväisin kaupungissa. Tämä kuskeille suotakaan, sillä helppoa ei sateella ajaminen Kathmandussa ole.

Jonkin aikaa sitten matkasin kotiin kaatosateessa. Ikkunat huurussa pujottelimme taksin kanssa kapeita ja pimeitä katuja kohti kotitaloa. Syvimmissä lätäköissä vesi tulvi sisälle ovien väleistä. Ja hups, sitten se tapahtui. Taksin oikea eturengas oli tipahtanut kadussa olleeseen kuoppaan. Siinä kökötimme takarenkaat ilmassa, täysin kennossa, yksi rengas syvällä kadun kuopassa ja hirmuisessa kaatosateessa. Itku, ajattelin, tästä taitaa tulla kävelymatka. 

Olin väärässä. Vain hetki ja auton ympärille oli kokoontunut ainakin kymmenen hengen avulias miesjoukko. Hetkessä auto oli nostettu pois kuopasta. Itse en saanut edes nousta ulos autosta operaation onnistumista odottamaan. Toiselle puolelle autoa sain sentään siirtyä painoksi. Hetken päästä matka jatkui. 

 

Sadepilviä Kathmandun laakson yllä.

Monsuunin alettua ovat kadut täyttyneet syvenevien kuoppien lisäksi ojia kaivavista ja viemäreitä avaavista joukkioista. Uusia ojia ilmestyy katujen varsille päivittäin ja lähes jokaiselta kadunpätkältä löytyy nyt auki kaivettu viemäri. Viemäreistä poistetaan kuivalla kaudella niihin kertynyttä roskaa ja pölyä. Suomalaisella suunnittele-valmistaudu-vauraudu –mentaliteetilla on toisinaan pakko ihmetellä, miksei tätä työtä tehty muutamaa viikkoa aiemmin. Monsuunin alku kun oli päivän tarkkuudella jo reilusti etukäteen tiedossa ja voisi kuvitella, että kuivalla kaudella työn tekeminenkin olisi sujunut huomattavasti mukavammin. Likavedessä ei tuolloin olisi tarvinnut seistä polvia myöten.

Monsuuni tuo mukanaan myös joukon muita huomioita. Katukuvaan ovat ilmestyneet oransseihin haalarisadeasuihin pukeutuneet liikennettä ohjaavat poliisit. Skootterikuskit taas pukevat ylleen sadeviitat, jotka ylettyvät yli koko ajopelin. Ajovalon kohdalla viitassa on läpinäkyvä ikkuna, jotta myös pimeällä ajaminen onnistuu. Riksojen suojaksi viritellään lisäpressuja, eikä harvinainen näky ole sateenvarjon kanssa eteenpäin pyrkivä polkupyöräilijäkään. Erilaisten sadeasujen kirjo on valtava, eikä matkaan kannatta kotoa lähteä ilman, että repussa on ainakin jonkinlainen sateensuoja.

Sateet saavat metsät vihertämään.

Kaupungissa monsuuni taitaa lopulta olla varuste- ja asennekysymys. Maaseudulla se taas on yhtä aikaa elintärkeä ja äärimmäisen vaarallinen ilmiö. Monsuuni takaa pelloille runsaat sadot. Se saa riisiviljelmät vihertämään, maissipellot kurottamaan korkeuksiin ja putsaa metsät pölystä. Toisaalta se aiheuttaa maanvyöryjä, rikkoo teitä ja huuhtoo siltoja. Monsuunin aikana myös veden laatu entisestään heikkenee ja erilaiset vatsataudit vaivaavat niin maalla kuin kaupungissakin. Terveydenhuolto on kovilla.

Monsuunin haittavaikeuksia ei vähennä valtava tiedon puute. Maata viljellään kestämättömin menetelmin ja rinteiden puut hakataan liian usein pois uusien viljelmien tieltä. Loppu metsästä kerätään polttopuuksi. Metsien tuhoutuminen yhdistettynä ilmastonmuutoksen vahvistamaan monsuuniin on tuhoisa yhdistelmä. Kun puunjuuret eivät enää sido maaperää, saa monsuunisade rauhassa pyyhkiä maata mennessään. 

Olimme palaamassa Kathmanduun kenttämatkan jälkeen. Päivää aiemmin pompimme tietä helposti eteenpäin. Paluumatkalla pikkuautomme joutui kuitenkin vaikeuksiin, sillä osa tiestä oli muuttunut mutavelliksi. Auto piti useampaan kertaan työntää liikkeelle. Vetistä peltoa muistuttavaa tietä enemmän meitä kuitenkin harmitti ja kauhistutti vuorenrinteellä kyyhöttänyt talon puolikas. Puolet rakenteilla olleesta talosta oli edellisen yön sateiden aikana huuhtoutunut rotkoon. Ihmiset olivat kunnossa, mutta ensimmäistä monsuuniaan eläneen uuden talon tuhoutuminen harmitti. Itse mietin eikö taloa olisi voinut rakentaa edes pikkuisen kauemmas vyöryherkästä rinteestä?