Uhrilahjoja ja festivaalielämää edesmenneiden sielujen kanssa

Tauon jälkeen hyppäsin jälleen lauantaina maastopyörän selkään. Suuntana Kathmandun laaksoa ympäröivät kukkulat ja puhtaampi ilma. Ensimmäistä kertaa saimme pyöräillä ilman vesisadetta. Mukavaa.
  

Suunnaksi otimme Kathmandun laakson kaakkoisosat ja kääntöpisteeksi Dhaksinkhalin temppelin. Tämä Kali jumalattaren temppeli on päätepiste tuhansille kanoille, possuille ja vuohille, sillä muista Hindu-jumalista ehkä poiketenkin Kali vaatii palveluksistaan uhrilahjan. Hindut vaeltavat sankoin joukoin temppelille erityisesti silloin kun, elämä näyttää kurjemmat puolensa. Kalilta toivotaaan parannusta sairauksiin tai muuten vaikeiden tilanteiden ratkeamista. Toiveen toteuduttua Kalille annetaan uusi uhrilahja.

Vain hetki ennen uhrausta.

Uhrialuetta peittää vain pieni katos, joten rituaali on kaikkien nähtävillä. Pysähdymme seuraamaan miten paikallinen perhe on saapunut uhraamaan kanan. Rituaali ei ole niin hirvittävä kuin aluksi voisi kuvitella. Isä kuiskaa kanan korvaan rauhoittavia rukouksia ja sen päälle heitetään pyhää vettä. Tämän jälkeen kana annetaan uhraamisen hoitavalle erityiseen kastiin kuuluvalle miehelle. Tätä en vain voi katsoa. Suljen silmäni hetkeksi ja kun avaan ne, ei kanalla enää ole päätä. Uhri on annettu. Seuraavaksi tällä kertaa epäonnisen kanan uskotaan syntyvän korkeampaan elämän muotoon. 

Kanssamme pyöräilevä Sunil pyytää odottamaan hetken. ”I’m going to make a wish.” Hän riisuu kenkänsä ja astuu iloisesti veren punaiseksi värjäämälle temppelin lattialle.  Sunil ei tällä kertaa anna uhrilahjaa, mutta jos esitetty toive toteutuu, palaa hänkin paikalle kiittämään Kali-jumalatarta.

Maisemia paluumatkan varrelta.

Temppelikierroksen jälkeen hyppäämme takaisin polkupyörien selkään ja suunnistamme takaisin Kathmanduun. Paluumatka on huikea. Lähes tunti pelkkää alamäkeä. Itsekin uskallan nyt useamman harjoituskerran jälkeen antaa vauhdin välillä kasvaa. Ihanaa!

Alkuaikana temppelillä nähty uhraus olisi saattanut hätkähdyttää enemmän. Nyt toivon, että Kali-jumalatar on suotuisa mahdollisimman monelle ja pohdin, että kuolemaan suhtaudutaan tässä maassa kovin eri tavoin.

Jo täällä olon alkuaikana ystäväni isoäiti menehtyi pitkän ja onnellisen elämän jälkeen. Tavatessamme ystäväni kertoi tapahtuneesta. Lähes samaan hengenvetoon hän tarjoutui näyttämään kuvia isoäidistään kannettavalta tietokoneelta. Hieman hämilläni heilutin päätäni puolelta toiselle ilmaisten, että mielelläni kuvat näkisin. Siinä olimme kylkikyljessä kyyristyneinä tietokoneen ruudulle ja ihastelimme miten kauniisti edesmennyt isoäiti makasi kotinsa lattialla. Hänelle oli valmisteltu erityinen peti ja häntä ympäröivät kukat. Ystäväni kertoi olevansa kovin onnellinen, sillä näytti vahvasti siltä, että isoäidin sielu oli poistunut otsasta. Se merkitsi, ettei hänen tarvitsisi enää syntyä uudelleen. ”Katso nyt, eikö hän ole kaunis.” Heilutin hitaasti päätä puolelta toiselle, olin samaa mieltä. Kuvat olivat ei vain kauniita, vaan myös äärimmäisen rauhallisia. Kuvissa isoäiti oikeasti hymyili.

Gai Jatra kulkue.

Sunnuntaina matkasimme Bhaktaburiin, perinteiseen Nevarikaupunkiin, jonka vanhat temppelit ja upea arkkitehtuuri saavat huokailemaan. Kaupungissa vietettiin yhtä värikkäimmistä festivaaleista, Gai Jatraa. Gai Jatraa juhlitaan edesmenneiden sielujen kunniaksi. Festivaalin tarkoituksena on muistuttaa, että ihmisen tulee pysyä iloisena myös vaikeina aikoina ja, että edesmenneet perheenjäsenemmekin näkevät meidät mieluummin onnellisina. Keskiajalle ylettyvät perinteet uskovat, että Gai Jatran (Gai = lehmä, Jatra = festivaali) aikana lehmä johdattaa edesmenneet sielut pyhän joen yli paratiisiin. Vielä muutama vuosi sitten Gai Jatran kulkueita johti usein oikea lehmä. Nykyisin lehmät on korvattu bambusta, vanhoista vaatteista ja muista saatavilla olevista materiaaleista itse rakennetuilla patsailla.  Patsaisiin  on ripustettu joukosta poistuneiden rakkaiden kuvia.

Gai Jatra -festivaalin yleisöä.

Lehmän takana tanssivat ja laulavat perheenjäsenet ja ystävät. Lapset pukeutuvat naamareihin ja meno on hulvatonta. Kaikki iloitsevat. Sielujen halutaan nauravan ja nauttivan tästä matkasta. 

Me pakkauduimme kaduille tuhansien ihmisten kanssa. Nauroimme, taputimme käsiämme ja ihastelimme kulkueita. Juhla oli upea ja tähän kaikkeen oli mielestäni myös kätketty tärkeä viisauden siemen.